Kuulumisia pitkästä aikaa

Привет всем! 

Tässähän onkin vierähtänyt tovi jos toinenkin siitä kun oon viimeksi kirjotellu mtn. Tosin elämä täälä on tällä hetkellä melko arkea, eli suuria kirjottamisen aiheita ei edes ole. 

Ollaan nyt asuttu tasan kuukausi uudessa asuntolassa ja täytyy kyllä sanoa, että tämä on hieno! Tämä siis avattiin ihan meitä varten, remonttia on tehty vaivaset 7 viime vuotta ja edelleen on kyllä tekemistä. Projektin aikataulu on siis ilmeisesti ollu hyvin venäläinen :D Täälä meillä on jokaisella omat huoneet, mikä on tavallaan aivan loistavaa, mutta toisaalta täällä on myös hieman turhan helppo erakoitua. Plussaa on kuitenkin se, että skypeä tarvii mennä käyttämään käytävälle ja musiikin kuuntelu onnistuu, koska meillä on täällä jopa suhteellisen nopea nettiyhteys. Yritän ottaa jossain vaiheessa kuvia myös asuntolasta ja ympäristöstä. Kunhan kunnostaudun tälläkin saralla :D 

Muuten kurssit pyörii melko vauhdilla. Paljon esseitä, ryhmätöitä ja tulevia tenttejä. Mutta oudointa tässä on se, että tää kaikki on pian jo ohi! Enää kuukausi ja lähden joululomalle ja sen jälkeen onkin enää vain tammikuu jäljellä. Tammikuussa myös porukka on luultavasti karsiutunu paljon, koska suurin osa jengistä taitaa lähteä lopullisesti kotiin ennen joulua. 

Kursseista vielä sen verran, että taso on kyllä ollu vähän mitä on. Osa kursseista on todella hyvin organisoitu ja opettajat ammattitaitosia, mutta valitettavasti nämä kurssit taitaa olla pienemmässä roolissa. Me vaihtarit päästään täälä ilmeisesti myös aika paljon helpommalla verrattuna paikallisiin opiskelijoihin. Mutta toisaalta, niinpä tuo taitaa mennä ihan omassa kotiyliopistossakin. 

Viime viikon sunnuntaina käytiin Viipurissa. Ei ole sinnekää tullu lähettyä rajan läntisemmältä puolelta, niin oli ihan kiva käydä katsomassa. Vaikka ei kaupunki sinänsä mitenkään erikoinen ollutkaan, eikä suvulle historiallista taloakaan löytynyt arpomalla. Kierrettiin kuitenkin kaikki nähtävyyksiksi nimetyt rakennukset ja linna tietenkin. Lisäksi käytiin puistossa, jonka nimeä en muista. Sijaitsi kuitenkin jossain vähän keskustan ulkopuolella. Loppupäivästä alkoi sitten myös sataa vettä, joten tunnelma vähän latistu, mutta matkaseura ainakin oli hyvää :) 

Venäjä on kyllä muuten kumma paikka. Ensinnäkin liikennekulttuuri täälä on aika riskialtis (tosin pahempiakin olen nähnyt, mm. Georgiassa!). Liikennevaloista ajetaan läpi just tasan niin kauan, että risteävällä kaistalla vaihtuu vihreä valo. Vaikka siis omat valot jo punaset oliskin. Lisäksi välillä puikkelehditaan hyvin omistuisista paikoista ja autot parkkeerataan keskelle tietä. 

Toisekseen ollaan nyt nähty useampia erikoisia rakennus/remontti/siivous tilanteita. Koulun katolle mm. hilataan milloin mitäkin levyä käsipelillä, niin että palaset kolisee seinään ja ikkunoihin. Nähtiinpä myös joskus joku roikkumassa pelkän hyvin tavalliselta köydeltä näyttävän rakennelman päässä kerrostalon seinustalla maalaamassa/pesemässä ikkunoita. Ei oikein turvallisuussäännökset täälä taida olla samaa luokkaa kuin kotona. Tai jos onkin, niin niitä ei noudateta. Samaten kadulla saa todella varoa, jos joku alue on epämääräsesti aidattu jonkun sortin huomioteipiltä vaikuttavalla hökötyksellä. Sieltä nimittäin ihan tosissaan saattaa pudota tiiliskiviä niskaan. 

Ja kolmas seikka on tämä Venäjän byrokratia. Olen laittanu uuden viisumihakemuksen vireille melkein heti tänne tullessani ja sanottiin, että siinä menee n. 4 vkoa. Eipä ole vielä viisumia näkynyt.. Luotan kuitenkin siihen, että saan sen ennen kuin edellinen viisumi vanhenee ja mut potkitaan pihalle maasta! :D 

No mutta jos sitä viisumia ei ala kuulumaan, niin sitten nähdään varmaan arvattua aiemmin! 

Yritän kuitenkin päivitellä blogia vielä ennenkuin joudun maasta poistumaan :) Palaamisiin!

"Hyvin menee, mutta menköön!"

Huomenna tulee kuukausi täyteen täällä Pietarissa, ja aika on mennyt ihan liian nopeasti! Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että 5kk onkin liian lyhyt aika.. Mutta ei huolta äiti, kyllä mä tuun keväällä takaisin Suomeen kuitenkin ;)

Anyway: Takana on nyt jo ensimmäinen kurssi tentteineen (jos sitä nyt tentiksi voi kutsua). Tämän viikon lisäksi miulla on vielä 2 seuraavaakin viikkoa kursseista vapaata, eli käyn siis vain venäjän tunneilla sekä työharjoittelussa. Tosin siinäkin on joka päivälle jotain puuhaa, eli ihan riittävästi!

Tykkään todella paljon harjoittelupaikastani SVKK:lla, vaikka kielen kanssa onkin enemmän kuin vähän haasteita. Pääsääntöisesti toimiston kielenä on nimittäin venäjä. Itse olen kaikkien näiden kielten kanssa toimistolla totaalisen sekaisin, sillä osa porukasta puhuu minulle englantia, osa venäjää ja toisaalta osa taas suomea, joten en ikinä tiedä, että millä kielellä kenellekin pitäisi vastata.

Meidän työpaikan juristi (joka puhuu myös suomea) on innostunut kyselemään minulta erilaisia fraaseja ja sanoja suomeksi. Kuluneella viikolla hän pyysikin minua selittämään, että mitä tarkoittaa "Hyvin menee, mutta menköön." Noh.. mitenkähän tuon nyt sitten selittäisi henkilölle, joka ei äidinkielenään puhu suomea.. Etenkin kun lausahduksen merkitys riippuu myös kontekstista ja ironisessa tekstissä saattaa myös tarkoittaa täysin päinvastaista, mitä ensikuulemalta luulisi. Hox siis ystävät hyvät, olkaa niin kilttejä, älkääkä kirjoittako ulkomaisille kollegoillenne ko. lausahduksia, vaan käyttäkää selkeää ja ymmärrettävää  kieltä :D

Olen myös pikkuhiljaa alkanut kyseenalaistamaan oman kielitaitoni kehittymisen mahdollisuutta. Olen nyt ollut täällä kuukauden (eli 1/5 vaihdosta takana!), eikä miun venäjä ole kehittynyt olleskaan. Tästä huolestuneena olenkin päättänyt ottaa asiakseni sanavaraston kartuttamisen ja yritän myös parhaani mukaan tutustua venäläisiin. Venäläisiin opiskelijatovereihin ei kyllä oikein ole mahdollisuutta tutustua, sillä meidät kv-opiskelijat on totaalisesti eristetty paikallisista. Asumme eri asuntoloissa ja käymme eri luennoilla, jotka vielä järjestetään eri rakennuksessa venäläisten opiskelijoiden luennoista. Ainoat venäjänkieliset keskustelut käyn kaupassa ja ravintolassa, joten kielitaito junnaa melkolailla paikallaan..
Mutta ostin tänään erittäin söpön pienen (taskuun menevän) muistikirjasen, jonne kerään arkisanastoa kaupoissa, kahviloissa, kaduilla jne. Jos opettelen edes 5 uutta sanaa päivittäin, niin se tekee koko vaihdon ajalle jo 750 uutta sanaa :) Seuraava etappi olisikin sitten rohkeuden kerääminen ja pyrkimys oikeisiin keskusteluihin :D

Nyt lähden suihkuun ja laittautumaan, sillä juhlistamme ystävämme Marikan synttäreitä :) Jei, Onnea Marika <3


Nautin tänään myös ihanan aurinkoisesta säästä ja kävin kaupunkikierroksella (vihdoin kameran kanssa!), joten lisään muutamia kuvia loppuun, mikäli netti on armollinen.
Palaillaan kun asiaa tulee!

Verikirkko 

Menin katsomaan Eremitaasia ja se näytti tältä... 

Onneksi ihan koko rakennus ei kuitenkaan ollut remontin alla :)

Näkymää koulun sillalta

Suomi-talo (Työpaikka)

Yliopisto

Arki alkaa (jos alkaa..)

Koulu on nyt alkanut kunnolla, sillä eilen alkoi venäjän tuntien lisäksi ensimmäiset luennot: Competitive strategies in Russia. Teoriasisältö luennoilla on varmaan aika peruskauraa; Porterit, PESTELit yms, mutta luennoitsija on hyvä, ja hän kertoo paljon Venäjään liittyviä esimerkkejä. Hän myös puhuu sujuvaa englantia, eikä aksenttikaan ole mitenkään korvia raastava :) Tosin meillä on ollut ko. ainetta vasta yhden kerran, joten voi olla, että asiaan mennään syvällisemminkin. Ainakin tämä ensimmäinen kurssi vaikuttaisi ok helpolta, sillä meillä on kahden viikon aikana, yhteensä kuutena päivänä muutama tunti luentoja ja kurssin lopussa on monivalintatentti (kuulemma helppo ja nopeasti tehty) sekä esitys case-ryhmätyöstä, jonka tarkemman ohjeistuksen saamme ilmeisesti tänään?

Vapaa-aika menee joko kavereiden kanssa hengaillessa taikka kaupunkiin tarkemmin tutustuessa, mikäli erinäisten asioiden hoitamiselta vain ehtii. Tänään (ja eilen!) yritin etsiä kyrillisten aakkosten näppäintarroja, mutta joko niitä vain ei löydy mistään tai sitten en saa itseäni ymmärretyksi. Uskomatonta, miten avuton olo sitä voikin olla. Toivottavasti kielen käyttäminen helpottuu pian (tähänhän ei kyllä ole muuta keinoa kuin sinnikkäästi jatkaa mongertamista, vaikkeivat paikalliset aina edes haluaisi ymmärtää :D). Yksi suomalainen tyttö vinkkasi kirjakaupan, josta hän oli löytänyt näppäintarrat, joten menen sinne huomenna. Jos niitä ei vieläkään löydy, joudun ehkä ottamaan itselleni mukaan tulkin :D

Myös valokuvien hankkiminen viisumia varten oli oma haasteensa, mutta onneksi valokuvauskioskin miehet olivat ystävällisiä ja asia tuli hoidettua. Toivottavasti kuvat ovat oikeanlaiset. Onneksi täälä on valokuvauskioskeja joka puolella, joten mikäli ko. kuvat eivät viisumiin kelpaisisikaan, niin voin vain kipaista seuraavaan ja toivoa, että sieltä tulee oikeanlaiset :D Kuvat eivät myöskään maksa kauheasti: 250r/8kpl.

Vierailin tänään myös Suomi-talossa, sillä kävin haastattelussa Suomalais-venäläisellä kauppakamarilla, ja aloitankin heillä harjoittelijana ensi viikon tiistaina. Työtehtävät ovat yksinkertaisia: käännöstöitä, suomenkielisten tekstien sujuvuuden tarkistamista, vieraiden vastaanottamista jne, mutta olen innoissani, sillä pääsen hieman tarkemmin tutustumaan siihen, millaista yhteistyötä suomalaiset ja venäläiset yritykset tekevät, ja mikä on SVKK:n rooli sen suhteen. Kielitaito luultavasti kehittyy myös harjoittelun aikana, sillä toimiston kielenä on lähtökohtaisesti venäjä.
Jos joku haluaa tietää lisää yhdistyksestä, tässä linkki suomenkielisille sivuille: http://www.svkk.fi/


Lopuksi vielä muutamia kuvia sunnuntaiselta kaupunkikävelyltämme :)

Pietarhovi ja shoppailua

Nyt on sitten jo ensimmäinen viikko takana päin. Sightseeing kierroksella en ole vieläkään ehtinyt käydä, mutta päästiinpä eilen pyörähtämään Pietarhovissa. Pietarhovissa oli kuulemma "vuoden upein tapahtuma." Kyseessä oli show, jossa oli yhdistetty valoja, ilotulituksia, musiikkia sekä Pietarhovin suihkulähteet. Näky olisi varmasti ollut mahtava.. mikäli nimittäin jotain olisi nähnyt. Paikalla oli kuitenkin niin paljon porukkaa, että itse tappina en juurikaan nähnyt muuta kuin ilotulitukset ja osan Palatsin seinälle heijastettavista valoefekteistä. Ei siis ollut ihan 600 ruplan arvoinen, mutta muuten mukava päivä kuitenkin :)
Pietarhovissa miulla kuitenkin oli jopa kamera mukana, joten yritän saada lisättyä myös hieman kuvia blogiini!

Tortsaina meillä alkoi myös venäjän tunnit. Ryhmät ovat pieniä (meidän ryhmässä on n. 10 opiskelijaa), joten uskon, että saan opetuksesta paljon irti. Opettajamme ei puhu lainkaan englantia, vaan kaikki keskustelu ja opetus tapahtuu venäjäksi. Nyt alkuun 4x45min tunnit tuntuvat melko raskailta ja intensiivisiltä, sillä minun täytyy koko ajan keskittyä kuuntelemaan, että pysyisin mukana. Uskon, että tämä kyllä helpottuu ajan myötä kun tottuu siihen, että opetuskielenä on suomen sijaan venäjä. Meillä on myös käynyt erittäin hyvä tuuri opettajan kanssa, sillä hän on todella mukava ja pitää tunnit täsmällisesti. Ihan kaikilla ei ole ollut yhtä paljon onnea tässä suhteessa.

Tänään käytiin myös vähän shoppailemassa tyttöjen kanssa Pietarin suurimassa ostoskeskuksessa (Galleriassa). Valitettavasti omaksi saaliiksi jäi kylläkin vain yhdet sukkahousut, eikä nekään ihan sellaset, mitkä olisin halunnu. Olis sieltä kyllä löytyny vaikka mitä, mutta tarviin kengät, joten en vielä tuhlannu rahaa mihinkään ylimääräseen. Tosin aion kyllä taas tehdä vaihdon lopussa täyspuhdistuksen ja tulla uusien vaatteiden kanssa takas Suomeen. Täällä kun on kaikki ihanat kaupat kuten Stradivarius, Bershka ja Topshop! :) En kyllä ymmärrä, mitä ne venäläiset muka Suomessa shoppailee... pah. Vaatteiden hinnat ovat aika lailla samalla tasolla kuin Suomessakin, vaikka ruoka ja esim. ulkona syöminen täälä onkin huomattavasti edullisempaa.

Tänään illalla meillä on tervetuloristeily. Hyppäämme klo 22.30 laivaan, joka kuljettaa meitä ympäri Pietaria, jotta näemme Pietarin kunnolla yöaikaan. Risteily kestää nelisen tuntia. Kirjoitan siitä sitten huomenna (tai maanantaina) lisää.
Kameraa tosin tuskin otan laivalle mukaan, joten kuvia on turha odottaa. Postailen iltamaisemia Pietarista sitten joskus kun ehdin lähteä kameraani kävelyttämään :)

Tässä muutama kuva Pietarhovista.

Sunset

Yleisöä odottelemassa shown alkua

Byrokratiaa ja hyötyliikuntaa

Alkuviikko Pietarissa on mennyt ravatessa paikasta toiseen käytännön asioita hoidellen. Täällä on jonoteltu milloin missäkin, ja koska liikkeellä samaan aikaan on n. 100 muuta vaihtaria, niin jonottamisessa tosiaan kuluu paljon aikaa. Asiaa ei myökään helpota se, että venäläiset eivät läheskään aina ole paikalla silloin kun näin on sanottu, joten täsmälliset suomalaiset saavat odottaa ainakin puoli tuntia ennenkuin varsinainen jonottaminen edes alkaa. Onneksi saamme kuitenkin vertaistukea saksalaisilta, joita täällä(kin!) on melko lailla paljon.

Olemme käyneet mm. kyselemässä multiviisumeista, kielitestistä, mahdollisuudesta seurata venäjänkielisiä luentoja kuunteluoppilaina, opiskelijakortista jne jne. Opiskelijakorttien tulisi olla valmiita ehkä huomenna iltapäivästä tai sitten ylihuomenna, mutta tämähän voi venyä aina uudelleen ja uudelleen seuraavaan päivään. Tosin ymmärtäähän tuon, koska reilun sadan opiskelijan asioiden pyöritteleminen ei onnistu nopeasti keneltäkään. KV-toimiston henkilökuntaa on myös hyvin vähän verrattuna esim. kotiyliopistoon.

Kameran kanssa en ole vielä päässyt liikkumaan yhtään, joten kuvia ei sen takia ole vielä ilmestynyt tännekään. Haaveissa olisi, että tässä piakkoin pääsisin kuvailemaan kaunista Pietaria ja sen siltoja, valoja yms. iltasaikaan, mutta kaikki päivät ja illat vain tuntuvat yllättäen täyttyvän ohjelmasta :D Lisäilen niitä kuvia sitten joskus kun sellaisia koneelle asti saan.

Eilen kävimme ostamassa kuntosalikortit ja sali on kyllä todella hieno! Paikan nimi on Fit Fashion, ja pakko sanoa, että on se kyllä hintansa väärti. Myös suurempi, miltä kuvissa näyttää! Voin kyllä suositella salia kaikille, jotka sen verran salista raaskivat maksaa. Meille oli neuvoteltu opiskelija/ryhmäalennus, joten maksamme salista 12 000 ruplaa neljältä kuukaudelta. Ilmeisesti salin oikea kuukausitaksa on n. kaksi kertaa sen, mitä me joudumme maksamaan.

Luulen, että hyväksi (ehkä jossain pisteessä myös petolliseksi) perinteeksi on hyvinkin muodostumassa ruokailu koulun ja salin lähellä sijaitsevassa lounasravintolassa, jossa myydään myös venäläisiä piirakoita. Selkanja-keitto, piirakka sekä jäätee maksavat yhteensä 202 ruplaa, eli n. 5€. Täällä muutenkin syö hyvin edullisesti erilaisissa Stalovajissa, jotka ovat eräänlaisia venäläisiä noutopöytiä (valitset linjastolta ruuan, salaatit, leivät yms. ja maksat siitä, mitä otat). Myös yliopistolla on oma Stalovaja, mutta kämppikseni mukaan ruoka sielä oli hyvin rasvaista, joten yliopiston ulkopuolisista stalovajista saa terveellisempää ja maukkaampaa ruokaa edullisempaan hintaan. Stalovajan ruoka maksaa suurin piirtein opiskelijalounaan verran.

Kävimme tänään myös toisessa asuntolassa, joka siis sijaitsee kampusalueella. Meidän asuntolassamme on huomattavasti ystävällisempi henkilökunta, ja täälläkin on siistiä ym. Meillä ei kuitenkaan ole kuin 1 jääkaappi 6 tai 7 huoneen kesken, eli samaan jääkaappiin tavaransa yrittää tunkea ainakin 12 henkeä. Lisäksi meidän huoneet on todella pieniä verrattuna toisen asuntolan huoneisiin, n. puolet pienempiä siis. Ja siitä huolimatta kämpät on jaettu kahden opiskelijan kesken. Toivomme vain, että pääsemme tosiaan lokakuussa muuttamaan uuteen asuntolaan, joka näytti todella hyvältä. Siellä on sitten vain yhden hengen huoneita, joten ainakin tavarat mahtuvat paremmin. Sitä odotellessa.
Muuten olen kyllä tosiaankin asuntolaan oikein tyytyväinen.

Pietarin keskustakaan ei ole vielä tullut kovin tutuksi, sillä asioita hoidellessa on mennyt niin paljon aikaa. Tänään ehdimme kuitenkin vihdoin pyörähtämään hieman kaupungilla ja jopa parissa kaupassa. Välimatkat ovat täällä kuitenkin todella pitkiä, joten kun lopulta pääsimme Pietarin suurimpaan kauppakeskukseen, ei meillä enää ollut sen pahemmin aikaa kuin energiaakaan kiertää kauppoja. Päätimme siis pitää shoppailupäivän lauantaina, sillä lauantai-päiväksi meillä ei vielä olekaan mitään ohjelmaa suunniteltuna. Lauantai-iltana sen sijaan meillä on tervetulo-juhlat jokilaivalla. Pietari illalla joelta käsin - maisemat tulevat olemaan huikeat! Harkitsen vahvasti kameran mukaan ottamista, mutta saatan ehkä myös vain tyytyä nauttimaan risteilystä ja seurasta, ja ottaa kuvat maista käsin.

Anteeksi, mutta mistähän täältä sai sitä ruokaa?

Ensimmäinen päivä Pietarissa on pyörähtänyt käyntiin ihan mukavasti. Junamatka meni ilman ongelmia, ja rautatieasemalla meitä oltiin vastassa, kuten oli luvattukin. Matkatavaroiden paljous vaikeutti hieman asuntolalle siirtymistä, mutta lopulta pääsimme sympaattiseen minibussiin, joka kuljetti meidät edes hieman lähemmäksi määränpäätämme.

Asuntolan suhteen koin hyvin positiivisen yllätyksen. Talo on vanha, mutta asuntola on siisti ja ihan hyväkuntoinen. Myös henkilökunta on hyvin sympaattista, ja puhuvat suhteellisen hyvin englantia. Mutta venäjääkin on kyllä päästy jo hieman treenaamaan. Asetuttuamme taloksi, lähdimme etsimään jotain syötävää. Kämppikseni (suomalainen myöskin) antoi vinkin paikasta, jonne voisimme suunnistaa lounaalle. Lähdimme siis ummikkoina uuteen kaupunkiin yhdessä parin muun suomalaisen kanssa etsimään ko. paikkaa. Aikamme pyörittyämme löysimme kuin löysimmekin kämppikseni mainitseman ruokapaikan. Ongelmana oli enää, että mites täältä sitten muka mitään tilataan. Lopulta löysimme ruokalinjaston tyyliin uni cafe, josta sai lämpimän ruuan kertomalla asiakaspalvelijalle mitä haluaa. Koska ei oikein tiedetty, mitä mikäkin on tai miten niitä tilaisi, niin syötiin kaikki kolme borsia ja jotain leipähässäkkää siihen sivuun. Mutta masut tuli täyteen, mikä onkin pääasia. Lounaan täällä saa aikalailla Suomen opiskelijaruokailun hinnalla, joten en kyllä usko, että tulee ihan mielettömiä määriä kokkailtua. Etenkään kun keittiössä ei valmiiksi ole MITÄÄN kokkausvälineitä, vaan kattiloista lähtien täytyy kaikki itse hankkia.

Tämä päivä on ollut melko kiireinen. Ollaan ehditty tehdä tarpeellisia hankintoja, mitä ei Suomesta asti jaksanu raahata, käyty yliopistolla rekisteröitymässä ym. Ja nytkin blogikirjoitus jää hieman lyhyeksi, sillä tunnin päästä lähdetään tervetulo-partyihin, eli tämä neiti hilpasee tästä nyt suihkuun yms. Blogin kirjottaminen korvasi nyt kevyet päikkärit, mutta onneksi huomenna on päivä uusi :)

8,5h lähtöön

Kohta sitä sitten mennään! Allegro starttaa Helsingistä aikaisin aamulla ja yhdentoista maissa paikallista aikaa sukellankin sitten Pietarin sekamelskaan ja miltei täydelliseen kielelliseen sokeuteen. Aika tammikuun ensimmäisen motivaatiokirjeen kirjoittamisesta tähän lähtöä edeltävään iltaan on kulunut hurjaa vauhtia, enkä kyllä vieläkään todella ymmärrä lähdön todellisuutta. Itseni tuntien tajuan asian luultavasti keskellä yötä, enkä saa juurikaan nukuttua.

Lähtöjärjestelyistä en ole vielä kirjoittanut, mutta voin muutamia pointteja kirjata ylös tiedoksi niille, jotka mahdollisesti suunnittelevat vaihto-opiskelua Venäjällä. FINECin kanssa yhteistyö on toiminut yllättävän hyvin. Heillä on tuutori järjestelmä, kuten meillä täälä Suomessakin, joten Pietarin päässä on jo joku paikallinen, kenen puoleen voin kääntyä mikäli tulee kysyttävää. Informaatio on kulkenut myös sujuvasti. Totta puhuen odotin alusta asti jotain huomattavasti suurempaa kaaosta. Totuus luultavasti valkenee sitten vasta Venäjällä.

Viisumin sain kätevästi Venäjän viisumikeskuksen kautta. Vastailivat tiedusteluihin nopeasti ja asianmukaisesti, ja viisumi tulikin ihan ajallaan.

Ja matkustuspuolen Venäjälle olen tosiaan hoitanut aina niin "luotettavan" VR:n avulla, vaikka tarjolla olisi toki ollut muitakin vaihtoehtoja. Tällä erää totesin kuitenkin, että kaikkine kamoineni junalla matkustaminen on mielekkäämpää kuin venäläiseen bussiin hyppääminen. Aamu-Allegroon sai myös lipun sopivan edulliseen 39 euron hintaan, joten budjetti ei kaadu ainakaan vielä matkan tässä vaiheessa :)

Mutta sepä näistä tällä kertaa. Seuraavan kerran kirjoitan sitten ihan oikeaa asiaa Venäjän puolella, mikäli sielä on netti käytettävissä, kuten on lupailtu ;)
Loppuun vielä hieman hypetystä.... AAAAA MÄ EN VOI USKOA, ETTÄ LÄHDEN HUOMENNA PIETARIIN, WUHUU! (Ja tätä Maria joutuu kuuntelemaan ainakin seuraavat 2h, ennen kuin yritän saada edes vähän unta palloon ennen herätyskellon pirinää.)